En muista taaskaan mitä oon viimeks kirjotellu, joten pahoittelut jos tulee toistoa. En vaan jaksa nyt lukea edellistä tekstiä.
En kyllä ees tiedä mistä aloittaisin..
Katkasin välit K:hon. Tällä kertaa nyt niin että hän itsekin on siitä tietoinen.
Viimeviikolla kävi pieni ups relaksanttien ja rauhottavien kanssa, olin vaan niin helvetin ahdistunut ettei oikein ollut kontrollia. Sitä ennen söin VITUSTI ja se ahdistaa lisää. Edelleen. Hyvä jos housut mahtuu enää kohta kiinni. Ihan järkyttävää mihin mun itsekontrolli on hävinnyt.
Häpeen mun naamaa ja häpeen koko mua. Oksettaa kävellä kadulla, enkä meinaa kehdata tavata kavereita kun on niin saatanan läski olo.
Äh, palaan myöhemmin, nyt on liian raskas olo.
maanantai 11. toukokuuta 2015
lauantai 2. toukokuuta 2015
Muutoksia
Olen huomannut itsessäni muutoksia. Tai sekä muutoksia, että yleisiä havaintoja. En jaksa alkaa sen enempää koristelemaan näiden ympärille mitään lauserakenteita joten mennään ihan ranskalaisilla viivoilla.
1. Olen alkanut kokkaamaan. Seriously, tätä ei oo tapahtunu about neljään vuoteen. Ja teen oikeesti vaikeita ruokia. (!)
2. Oon alkanu kuumottelemaan, että mun joku tuttu lukee tätä, ja siks mietityttää vähän mitä uskallan tänne kirjoittaa. Todennäköisesti kuitenkin jos kukaan multa ikinä asiasta kysyy niin tuun kiistämään kaiken. Oon oikeesti melkeen vainoharhanen tän suhteen :D Siksi en kerro oikeestaan mitään samoja juttuja mun ystäville kuin mitä tänne kirjoitan, ja toisinpäin. Tietty nyt on joitain asioita mistä voi yhdistää meikän näihin teksteihin, koska kuitenkin kirjotan oikeista tapahtumista ja tilanteista. Mutta tavallaan toivon, ettei kukaan tunne mua näin hyvin, miten esiinnyn täällä. Tuntuu helkkarin ahistavalta, että joku tuttu pääsee mun nahan alle ja pään sisään. Huh hyi.
3. En ole päässyt R:stä yli. Voin valehdella siitä itselleni ja muille vaikka maailman tappiin mutta näin on.
4. Oon masentunut enemmän kuin uskoinkaan. Tottakai tiesin, mutta vasta nyt mulle itsellekin alkaa selviämään että kuinka syvissä vesissä tässä ihan oikeesti pulikoidaan. Kun en jaksa edes kattoa mun lapsuudenidoleiden, ihooni tatuoidun bändin keikkaa loppuun. Iloa on todella vaikea kokea yhtään mistään, vaikka tsemppais kaikin voimin ja asennoituis positiivisesti. Meikäl ei sit vaan ilmeisesti riitä. Mutta en luovuta, joka päivälle ei voimat riitä, mutta yritän sen minkä pystyn.
5. Ihmisjoukot on alkaneet todella muodostua ahdistaviksi.
6. Muutoksena se, että mä oon vihdoin ja helkkari viimein päässy siihen pisteeseen etten roiku enää K:n perässä. (JES!) Nyt vaan sitten käsitellään nää epäonnistumisen ja häpeän tunteet, mutta tää on iso steppi jo.
7. Kela voi imee mun munaa
8. Miten voi ihminen ilman työtä tai koulua tai lasta saada päivänsä niin tukkeeseen kaikesta muusta plörinästä, että tulee tunne, ettei ole aikaa. Mitä muuta mulla onkaan kun aikaa? :D Ehkä tää nyt on taas niitä vaatimusten/odotusten ja haluamisten tasapainottelua..
9. Oon saanut nukuttua paremmin. Nään jäätäviä painajaisia ja ahdistavia unia, mutta sentään nukun.
10. Oon alkanut ehkä ihan pikkuisen varovasti alkaa uskomaan siihen, että vielä joskus tulee päivä kun minä hyväksyn itseni. Minä ihan ITSE, ilman kenenkään muun arvottamista tai hyväksyntää. Meinasin kirjoittaa, että pidän itsestäni, mutta se ainakin tällä hetkellä tuntuu niin kovin kovin utopistiselta. Hyväksyminen on erilaista.
1. Olen alkanut kokkaamaan. Seriously, tätä ei oo tapahtunu about neljään vuoteen. Ja teen oikeesti vaikeita ruokia. (!)
2. Oon alkanu kuumottelemaan, että mun joku tuttu lukee tätä, ja siks mietityttää vähän mitä uskallan tänne kirjoittaa. Todennäköisesti kuitenkin jos kukaan multa ikinä asiasta kysyy niin tuun kiistämään kaiken. Oon oikeesti melkeen vainoharhanen tän suhteen :D Siksi en kerro oikeestaan mitään samoja juttuja mun ystäville kuin mitä tänne kirjoitan, ja toisinpäin. Tietty nyt on joitain asioita mistä voi yhdistää meikän näihin teksteihin, koska kuitenkin kirjotan oikeista tapahtumista ja tilanteista. Mutta tavallaan toivon, ettei kukaan tunne mua näin hyvin, miten esiinnyn täällä. Tuntuu helkkarin ahistavalta, että joku tuttu pääsee mun nahan alle ja pään sisään. Huh hyi.
3. En ole päässyt R:stä yli. Voin valehdella siitä itselleni ja muille vaikka maailman tappiin mutta näin on.
4. Oon masentunut enemmän kuin uskoinkaan. Tottakai tiesin, mutta vasta nyt mulle itsellekin alkaa selviämään että kuinka syvissä vesissä tässä ihan oikeesti pulikoidaan. Kun en jaksa edes kattoa mun lapsuudenidoleiden, ihooni tatuoidun bändin keikkaa loppuun. Iloa on todella vaikea kokea yhtään mistään, vaikka tsemppais kaikin voimin ja asennoituis positiivisesti. Meikäl ei sit vaan ilmeisesti riitä. Mutta en luovuta, joka päivälle ei voimat riitä, mutta yritän sen minkä pystyn.
5. Ihmisjoukot on alkaneet todella muodostua ahdistaviksi.
6. Muutoksena se, että mä oon vihdoin ja helkkari viimein päässy siihen pisteeseen etten roiku enää K:n perässä. (JES!) Nyt vaan sitten käsitellään nää epäonnistumisen ja häpeän tunteet, mutta tää on iso steppi jo.
7. Kela voi imee mun munaa
8. Miten voi ihminen ilman työtä tai koulua tai lasta saada päivänsä niin tukkeeseen kaikesta muusta plörinästä, että tulee tunne, ettei ole aikaa. Mitä muuta mulla onkaan kun aikaa? :D Ehkä tää nyt on taas niitä vaatimusten/odotusten ja haluamisten tasapainottelua..
9. Oon saanut nukuttua paremmin. Nään jäätäviä painajaisia ja ahdistavia unia, mutta sentään nukun.
10. Oon alkanut ehkä ihan pikkuisen varovasti alkaa uskomaan siihen, että vielä joskus tulee päivä kun minä hyväksyn itseni. Minä ihan ITSE, ilman kenenkään muun arvottamista tai hyväksyntää. Meinasin kirjoittaa, että pidän itsestäni, mutta se ainakin tällä hetkellä tuntuu niin kovin kovin utopistiselta. Hyväksyminen on erilaista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)