Sain tuhannen taalan inspiraation alottaa tämä blogi NYT. Oon miettinyt kyllä jo hyvän tovin, mutta bussissa keksin osotteelle nimen. Sarveiskalvo oli sitten tässä koneella ensimmäinen mikä tuli mieleen, tosin näkemiseen taidetaan käyttää verkkokalvoa, ja siitä sitten nimi. Tosiasiassa kaikki silmiin liittyvät asiat ovat mielestäni todella kuvottavia. Melkein tunti meni kehitellessäni nettinimeä. Haastavaa hommaa. Toisaalta on aivan sama tunnistaako joku mut näistä postauksista, mutta lähtökohtasesti haluaisin olla toistaiseksi ainakin suht. anonyymi. Toisaalta on mahdotonta kirjoittaa oikeista asioista ja oikeista tuntemuksista mikäli haluaisi netissä pysyä täysin anonyyminä. Joten here we go.
Otin jo nyt stressattavakseni postauksien pituuden ja mietin, että kukaan ei jaksa lukea mitään kovin pitkää. Pitää ehkä paikkaansa, mutta koitan nyt opetella kirjottamaan ihan vaan itselleni vaikka aluksi. Toki tavote on tehdä sitä koko ajan, lähinnä itseasetetut paineet vaivaa.
Ideoita mistä kirjottaa tuli jäätävällä syötöllä kotimatkalla, mutta nyt ei oikeen enää kunnolla muistu.
Olin siis matkalla DKT:n ryhmäterapiasta (DKT eli dialektinen käyttäytymisterapia) ja ahdisti taas. Ajattelin, että kun tuun kotiin niin ONGELMAKÄYTTÄYDYN (isolla koska lol) eli vedän rauhottavia överit tai käyn kaupasta ostamassa terän ja viillän. On jännä miten nyt yhtäkkiä mulla on tullu järkyttävä himo viillellä. En oo tehny sitä moniin moniin vuosiin. Ja nyt alotin uudestaan viimeviikolla. Ja herranjestas oli muuten vaikee tossa yks ilta pistää veitsi pois. Kokeilin valehtelematta kämpän kaikki veitset ja sakset että millä lähtee parasta jälkeä. Tein kokeita tunnin välein, enkä vaan osannu lopettaa. Jälki ei onneks ollu siis kyllä kovin kummosta, mutta se tunne ja himo <3_<3 tsiisus.
Kuitenkin päätin bussista noustuani käydä ostamassa värikynät, koska ei oo kotona tarpeeks hyviä millä väritellä. (aikuisten värikirjoja, rauhottavaa ja kivaa.) Sitten ostin palapelinkin. Ja espanjankielisen leffan. ^_^ Toisaalta vähän myös ongelmakäyttäydyin menemällä "ostamaan jotain" H&M:stä, mutta ostin vaan paidan ja sekin oli alessa joten ei niin paha.
Toisaalta jos vertaa siihen, että eilen autolla ajellessani pohdin ajavani päin seinää ja tekeväni itsemurhan, niin ehkä se paita on siihen verrattuna ihan ok.
Kohta pitäs kattoa koulujuttuja ja koittaa mennä huomenna kouluun.. We will see. Terapiakaveri sano, ettei saa olla liian ankara itelleen jos ei mee. Harmi etten pysty antamaan itelleni sitä synninpäästöä.. 2 kertaa viikossa koulua, enkä menny viimeviikollakaan. Eli eipä tässä pahemmin oo kyllä selkään taputtelemista. Saapi nähdä.
iapic
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti