Hirveesti kirjotettavaa. Nyt mua ekaa kertaa vähän kuumottaa jos joku tunnistaa mutta olkoon...
Viikonloppuna oli kivaa. Perjantaina kämppiksen kanssa oli ihan tosi kivaa! Hyvät keskustelut kaikin puolin, uusia näkökulmia ja mielipiteitä. Oluetkin oli ihan priimaa.
Lauantaina oli yhen ystävän synttärit ja nekin oli ihan superkivat. Paljon tuttuja ja uusia tuttuja. Ja sitten asia mitä en oo kertonut kellekkään, suorastaan jopa valehdellut jos joku on tarkemmin kysynyt. R, eli siis mun entinen poikaystävä soitti klo 2.30 kun olin vielä baarissa, että tuu meille yöks. Ja sit vaan ajattelin että noooh miksipä ei. Viimeks ollaan nähty joulukuun alussa.
Ja oli oikeesti varmaan valehtelematta paras ilta/yö mitä mulla on ollu pitkääään aikaan. Kuunneltiin musaa, vedettiin popperssia ja viinaa, maattiin alasti ja vaan hengailtiin. Välillä myös vähän tanssittiin, alasti tietty, ja sit laulettiin. Mentiin nukkumaan kaheksalta aamulla, mutta mä olisin voinu elää siinä hetkessä ikuisesti. Mulla oli NIIN hyvä olla, niin vapaa ja rakastettu olo.
Tätä ei varmaan ehkä kukaan muu ymmärrä, tai ainakin todella harva, että miks käyn vielä siellä tai oon edes yhteyksissäkään. Todellisuudessa ollaan yhteyksissä paljon enemmän kun kukaan muu tietää. Nähdään aika harvoin, kuukausiakin on välissä. Välillä ei puhuta viikkoihin, mutta sitten kun nähdään niin meidän maailmaan ei mahdu kukaan muu. Siks ei kai oikein voida nähdä muiden seurassa.
Ja kyllä, olen seurustellut samaan aikaan toisen ihmisen kanssa. Sillon tosin ei olla harrastettu R:n kanssa seksiä, siihen vedän rajan. Mutta K:lle en missään maailman nimessä pystyis kertomaan mun ja R:n suhteen todellista luonnetta. Koska oon sata varma että se ei ymmärtäisi. Toisaalta ymmärrän myös ettei ymmärtäisi, mutta mulle nää kaks ihmissuhdetta ei oo toisiaan poissulkevia. Nythän toki en edes seurustele, eli oon vapaa tekemään mitä vaan. Mutta aikaisemminkaan en siis kertonut.
R kyllä tietää K:n olemassaolosta ja mun seurustelusta, ja oikeestaan melkeen kaiken mun miehistä muutenkin, mut ollaan onnellisempia molemmat näin. Molemmilla omat kuviot. Ollaan suorasanasia ja rehellisiä toisillemme kumpikin, ei välttämättä hierota toistemme naamaan muita ihmissuhteita, mutta kerrotaan kyllä jos kysytään. Nään tän asian niin, että mulla on jotain vasemmassa kädessä ja jotain oikeassa. En osaa selittää sen paremmin. Tavallaan ollaan ihan äärettömän läheisiä, mutta jos oltais yhtään enempää niin tää ei toimis. Ollaan piikkisikoja kumpikin, liian lähellä vaan satuttaa toista.
Nyt ehkä huomaan myös lääkkeiden vaikutuksia paremmin. Hikoiluttaa enemmän. Eikä ehkä ahdista ihan niin paljon.. Tosin juttuja saan aika huonosti tehtyä. En menny tänään yksilöterapiaan ajallaan, terapeutti soitti mulle uuden ajan. Se on aika kiltti kyllä.
Koulua en pysty nyt edes ajatella. En oo tehny mitään. Pelottaaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti