Tuntuu tyhjältä. Epävakaaseen persoonallisuuteen kuuluu diagnostiikan mukaan epämääräistä tyhjyydentunnetta, mitä mulla ei oo koskaan ennen ollu paitsi nyt. Tuntuu hiton jännältä.
Käsiteltiin tänään DKT:ssa haluamisten ja vaatimusten tasapainoa ja oletettavastikin vaaka oli epätasapainossa. Musta oli kuitenkin hassua etten keksiny oikeestaan mitään mitä haluaisin. Haluaisin vaan olla. Toinen vetäjistä kysyi, että entä viiden vuoden päästä? En keksiny taaskaan mitään muuta kun vaan olla rauhassa. Toinen juttu mitä haluaisin tehdä on matkustaa, mutta sekin osaksi siksi, että saisin vaan olla, eikä kukaan vois häiritä mun olemista vaatimalla multa mitään.
Musta tuntuu jotenkin äärettömän kiehtovalta yks kohtaus Pirates of the Caribbeanista (jostain niistä, en muista) missä joku on sulautunu laivan runkoon koska se on ollu niin pitkään paikallaan. Ja lopulta se vaan muuttuu osaks sitä laivaa. En halua kuolla, mutta haluaisin olla olematta olemassa.
Tavallaan samalla tuntuu järjettömän absurdilta ajatukselta, että mitä saatanan helkkaria, mulla on ELÄMÄ ja mä voin käyttää sen miten vaan ja tehdä i h a n mitä vaan ikinä päätän. Mutta silti en kuitenkaan tee, oon vaan. Ei kai tee oikeen mieli tehdä mitään? Tai ehkä tekisikin, en vaan oikeesti jaksa. Tiputin eilen rahaa lattialle enkä vaan oikeesti yksinkertasesti _jaksanut_ nostaa sitä.
Ei varmaan yllätä, etten oo käyny suihkussakaan moniin päiviin. Terapiaankin menin yöpaidassa. En vaan kertakaikkiaan jaksa yhtään mitään. Edes pukea päälle.
Tekee hirveesti mieli oksentaa koska söin terapiakaverin tekemiä mokkapaloja. Ne oli tosi hyviä, enkä vaan pystynyt kieltäytymään kun tarjotaan, En ikinä pysty. Muuten oon syöny tänään kaks leipää ja kananmunan mutta mokkapalat ahistaa. Tai oikeestaan se ahistaa miksei oo yhtään itsekuria.
Haluaisin mennä nukkumaan, koska en jaksaisi olla. Toisaalta en ikimaailmassa sais unta 19.30. Ja jos otan lääkkeitä niin herään varmaan siinä kahdelta ja siinä sitten taas oltaisiinkin.. En jaksa kattoa edes telkkaria. En jaksa keskittyä yhtään mihinkään.
Meinasin etten edes kirjota mitään miehistä, mutta kirjotan nyt silti. Oon surullinen ja mielessäni mitätöin näitä lähimpiä ihmissuhteitani, vaikka tiedän että ne on mulle ihan saatanan tärkeitä. Eikä mitätöiminen auta mua tai tilannetta mihinkään suuntaan, mutta ehkä voin uskotella itelleni pienen hetken että pärjään ilmankin. Vitut xD
iapic
Mulla ei oo hajuakaan kuka oot, mutta vaikutat tosi mielenkiintoiselta persoonalta. Jopa sellaiselta johon olisi hieno tutustua, mutta taidan jatkaa vain hiljaisesti blogisi tiirailua ruudun takaa.
VastaaPoistaPiristävä kommentti, kiitos. :)
VastaaPoista