No en mennyt nyrkkeilemään. Hannasin ihan viimehetkellä, 20 min ennen tunnin alkua päätin etten uskalla. "Entä jos ne pitää mua liian läskinä ja hitaana"
Rupesin miettimään, että miks kirjotan tätä blogia. Ainakin alunperin vaatimaton ajatukseni oli kirjoittaa itselleni. Teen sitä kyllä edelleen, koska en muista menneistä päivistä tai viikoista oikeestaan mitään. Mutta ehkä siinä on sitten kuitenkin joku sellanen halu siihen, että ehkä joku kenellä on myös samoja ongelmia, voi ehkä samaistua kirjoittamiini asioihin, vaikka minulle siitä ei mitään ilmoittaisikaan. Tai sitten haluaisin kohdata vertaisiani. Se on helpompaa, kun on joku netti-identiteetti, eikä käy vaan kommentoimassa ihmisten blogeihin anonyymina, vaikkakin jättäen kommentin nimimerkillä. Lisäksi aikaisempaan postaukseeni sain kehotuksen välttää Voxraa, mikä herätti sisäisen Nicke Nyfikenini ja ymmärsin ehkä itsekin, että osaltaan myös siksi kirjoitan tätä blogia, haluan kuulla muiden kokemuksia.
K:sta ei ole kuulunut pihaustakaan sen sunnuntaisen viestin jälkeen, missä kerroin ikävöiväni. Ei sitten saatana. Tässä pitää ehkä siis tietää se, että olemme puhuneet päivittäin useita tunteja ja monia satoja viestejä elokuusta asti. Mutta tällä kertaa mä en aijo laittaa viestiä ekana, se on ihan varma. Muuten menetän viimesetkin itsekunnioitukseni rippeet.
En tiedä johtuuko Voxrasta, vai muuten vaan sisäisestä maailmastani, mutta näin todella vihaisia ja aggressiivisia unia. Mietin unissanikin, että herranjestas oon sekasin. Toisaalta pääsin ehkä myös purkamaan ja käsittelemään tunteitani R:ää kohtaan, ja vihaamaan niitä kaikkia muita tyttöjä, joilla ei nyt ole mulle kasvoja.
Positiivinen yllätys eilisessä oli ketipinorin väsyttävä vaikutus. Tosin heräsin vaikutuksen loputtua, mutta sain silti ihan kohtalaisesti nukuttua vielä sen jälkeenkin. Toivottavasti en totu liian nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti