Oon siitä todella onnellisessa asemassa, että mulla on ihania ystäviä monta mun lähellä ja koen, että en edes tarvitsisi enempää. (Puhuin muuten aikasemmin siitä, että haluan karsia sosiaalisia piirejäni ja nyt ilmeisesti eräs henkilö on tajunnut hienovaraisen vihjailuni. Ja ei, en sano kenellekkään suoraan että heippa en jaksa olla sun ystävä. Enkä jätä häntä mitenkään siis susien armoille, hänellä on myös laaja sosiaalinen verkosto ympärillään.) Mutta asiaan. Oon monta kertaa miettinyt, että mun ystävät on ihan oikeesti maailman parhaimpia. (tietenkään en voi tehdä puolueetonta vertailua koska en tunne kaikkia maailman ihmisiä heheXD juuh...) Tunnen usein olevani todella etuoikeutettu näiden ihmisten seurasta. Välillä on hankaluuksia, kun en pysty itsestäni aina antamaan edes sitä 50% kun huomio on jossain ihan muualla tai on aikoja, jolloin en jaksa tavata ketään. Silti kukaan ei pahastu, koska no, olen kertonut hieman varovaisesti olevani hullu (xD) ja koska en nää ketään yhtä ihmistä kovin usein. On outoa, jos tapaan jonkun parhaista ystävistäni useammin kuin 2x/kk. Vaikkahan siis en ole töissä, enkä koulussa. (Mainittakoon toki myös, että koulussa mulla ei edes ole ystäviä vaikka siellä kävisinkin.) ((Vittu miten paljon sulkuja, sori.))
Mutta tää on mulle kaikista paras tapa ja oon todella onnellinen, että oon löytänyt ympärilleni kourallisen ihmisiä, joiden kanssa tämänlainen sosialisointi on mahdollista. Enkä koe jääväni mistään paitsi, koska mun ystävät ei juurikaan tunne toisiaan :D niin ei tule fiilistä että "siellä ne pitää hauskaa ilman mua."
Tänään ystäväni kuitenkin kutsui mut extempore teelle. Yleensä kieltäydyn lähes poikkeuksetta samalle päivälle ehdotetuista tapaamisista, koska en ole voinut henkisesti valmistautua. Lol. Spontaaniutta löytyy kyllä, mutta sillon mun pitää olla jo valmiiksi liikkeellä tai tiedossa jotain tosi erilaista tekemistä.
Tänään tein poikkeuksen. Ehdotin kellonaikaa kolmen tunnin päähän ja helkkari sentään miten alko ahistaa. "En ehdi, mulle tulee kiire, myöhästyn, en oo valmis, en jaksa pukea, en jaksa käydä suihkussa." Olin siis kotona, ja agendalla oli jokapäiväistä ei-yhtään-mitään -toimitettavaa. Mutta selvisin! En kyllä käynyt suihkussa, enkä pukenut päälle, mutta kumminkin. :D kai tästä voi iloita, edes vähän.
Ja tosiaan, kun oon sanonut usein etten jaksa pukea, niin usein nukun arkivaatteissani. (Tai no siis lähinnä paidoissa, nukun ilman housuja jos jotakuta kiinnostaa.) Tai sitten mun "yövaatteet" on sellasia vähän tarjoustalotyyppisiä T-paitoja, leggareita tai verkkareita. En siis missään flanelliunivormussa sentään huitele tuolla ihmisten ilmoilla menemään.
Tänään meen K:lle. (Eli ehostaudun hehe)
Asiat on liukunu suunnilleen aika samaan kun mitä ne oli ennen, sillon kun seurusteltiin. Eilen meillä oli keskustelu siitä onko mulla tinderiä ja vastaukseksi olin hiljaa. N. 5 min jonka jälkeen sanoin "eei." Oh how smooth of me.............. ei vissii menny läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti