Viikonloppu

En muista mitä tein perjantaina.

Lauantaina ryyppäsin taas vaihteeks sellaset elämäni kännit että huhhuh. Oli kyllä yllättävän mukavaa, vaikka huomasinkin pientä vihaa kumpuavan sisältäni, onneksi en ehtinyt kohdistaa sitä mihinkään kovin ihmeelliseen. Muistikuvat ovat melko hämäriä ja hienoista häpeää aiheuttavia, mutta minkäs teet. Oltiin paikallisessa, onneksi ei tällä kertaa ihan liikaa tuttuja. Aamuyöstä löysin itseni K:n vessan lattialta halailemasta posliinipönttöä. Nailed it, eiku..

Herätessäni olin edelleen todella tukkeessa, en pysynyt edes rehellisesti pystyssä.

Harrastettiin seksiä kolme kertaa ja sitten K heitti mut ulos. En tiedä mikä muhun meni, mutta illalla sitten ulisin sille jotain ikävääni whatsapissa (sillon oikeesti tuntu siltä) eikä se perus vastannu. Upeeta.

Mulla ois ollu tänään yksilöterapeutin tapaaminen mutta en vaan päässyt sängystä ylös enkä todellakaan ollu juttutuulella. Kahelta oli lääkärin tapaaminen, ja vittu miten NIIIN perus, että mut oli TAAS unohdettu. Joka helkkarin kerta. Odotin 30 min ja sitte olin jo niin vitun raivoissani että teki mieli alkaa heittelemään kamaa ja riehumaan siellä, mutta päätinkin sitten mennä vaan koputtamaan lääkärin oveen. "Ai, ei mulle oltu ilmotettu!" Niimpäniin. Tossa vitun paskapuljussa ei kyllä mikään, mun viimesen kolmen vuoden asiakassuhteen aikana oo menny putkeen. Ei mikään. Jossain vaiheessa soitin jo potilasasiamiehellekin ja tein valituksen ylilääkärille, mutta en sitte jaksanu alkaa vaatia mitään. Vahingot oli jo tapahtunut. Nytkään en päässyt tapaamaan mun omaa lääkäriä, ja vitutti että aina pitää kerrata about kaikki ku tapaa uuden tyypin. 

Sain sertralinin ja thyroxinin lisäksi ohelle voxran ja ketipinorin. Voxralla on vissiin vähän sama vaikutusmekanismi kun venlafaxinilla, eli dopamiini ja noradrenaliini. Toivottavasti toimii paremmin kun Venla, vaikka nekin kyllä aluks oli tosi hyviä. Puolen vuoden kohdalla unettomuus ja hermosäryt alko sitten käydäkin jo aika sietämättömiksi.

Tänään meen nyrkkeilemään.