Mumford & Sons - The Cave on biisin nimi.
Selvisin eilisestä ilman rauhottavia <3__<3
Siirsin yllykettä koko ajan ja sitte meninkin nukkumaan. Yllättävän hyvin sain untakin, 2 tuntia pyörimistä on oikeesti aika vähän. :) Olen siis iloinen.
Syömiset ei menny ihan niin nappiin, minkä ehkä saattaa arvata kun yritin sinnitellä ilman lääkkeitä.
Kaikki ruoka kuvottaa ja oksettaa, mutta silti mätin sitä suuhuni niinkun en ois ennen ruokaa nähnyt.
Kadutti kyllä samoin tein, mutta päätin etten oksenna. Paino on onneksi tippunut, niin voin vähän antaa itselleni anteeksi.
Ja voinko taas kerran palata tähän aiheeseen, että vitun miehet. Oon puhunut edelleen K.n kanssa joka päivä, tosin siis vaan whatsapissa. Ja vaikka en halua tavata, en halua mitään, niin silti ahdistun aivan saatanasti jos se on tyly tai jättää vastaamatta. VITTU. Omaa syytähän tää on tietysti, ei siitä pääse mihinkään.
Otin yhteyttä R:n äitiin. En oikeen oo varma mitä mun päässä liikku, mutta otin kumminkin. Ehkä jollain kieroutuneella ajatuspierulla ajattelin, että jos se sais R.n puhumaan mulle. Ja sanomaan että sillä on ikävä. En oikeesti todellakaan tiedä oisko se hyvä idea, tai haluisinko sitä edes, mutta minkäs teet. Näin sitä vaan tuli toimittua ja sillä mennään. R:n äiti soittaa mulle tänään ja kyllä kiitos kysymästä jännittää helvetisti.
Tänään pitää myös kohdata ihmisiä. Eli toisinsanoen pukea päälle ja koittaa olla normaali. En tiie mistä revin vaatteita kun en oo vieläkään pessy pyykkiä. En todellakaan kehtaa myöntää millon viimeks oon pyykännyt. Puhe ei nyt ole päivistä eikä viikoista. Mulla on onneks paljon vaatteita, niin osin sekin on mahdollistanu tämän, mutta silti.
Aurinko piristää mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti